21.4.2020
Muutin Jyväskylään vanhaan mummolaani. Ihanaa kun on tilaa, keittiö, oma työhuone, piha ja papan puulämmitteinen sauna. Aluksi saunoin joka toinen päivä, niin ihanaa se oli! Nyt jo hiukan harvemmin. Täytyy kesällä mennä puusavottaan, että saan talveksi talliin saunapuut! :)
26.9. Oi ihana Carlos ja Carloksella Buenos Airesista ostettu kravatti kaulassa. Muistan kravatin oston ja matkan Argentiinaan vuonna 2010. Olin juuri täyttämässä 30 vuotta ja halusin seikkailla, tanssia tangoa. Matka oli rankka, mutta hieno ja arvokas kokemus.
7.9.2018
New York. Täällä olen kuin olohuoneessa. Hieno kaupunki, jotenkin kotoinen. The Brick teatterin klovnifestivaali on lämmin ja hieno. Minusta on ihana istua kahvilassa ja kirjoittaa omalla koneella. Ah, se on niin oikein!
27.7.2018
Tämä kuva on kesältä 2013. Meillä oli ollut iltapäivällä Alastalon salissa esityksen ensi-ilta Volter Kilpi Kustavissa kirjallisuusviikolla ja tultiin ilta-ajelulle Alastalon vesille. Oli kuohuviiniä, mansikoita ja hyvä tuuli. Onnellinen ilta. Tänään palaamme Kustaviin. On ollut hienoa nähdä ja kokea, että esityksellä voi olla näinkin pitkä elinkaari. Emmekä vieläkään päädy kirkkomaalle!
10.6.2018
Olohuoneeni on parin viikon ajan nyt Seurasaaren ulkomuseon Antin talon piha. Teemme tänne Mytty-iltamat esitystä, ensi-ilta on Seurasaaren Juhannusvalkeilla 22.6.2018. Olen tullut Seurasaareen oppaaksi jo kesällä 2000. Muistan silloin jo ajatelleeni, että täällä pitäisi olla esityksiä, joissa olisi nukketeatteria ja kansanmusiikkia. Vanhojen talojen hiljaisuus ja rauha, niiden historia ja Seurasaaren luonto, puut, kukat ja taivas, kaikki kutsuvat tarinankertojaa ja kuulijaa hetkeksi pysähtymään. Vuonna 2006 ohjasin Puupojan, vuonna 2013 Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika esityksen ja nyt 2018 Mytty-iltamat. Vanhojen talojen vierellä on hyvä hengittää.
Kuvassa Heini Maarasen tekemä nukke Antin talon kuistilla.
29.8.2017
Elinan Olohuone toteutuu livenä! Nukketatteri Sampossa on Sampo 2017 festivaali. Vieraita on Ranskasta, Islannista, Serbiasta, Tsekeistä ja Suomesta. Ke 30.8.-3.9. klo 21-22 minä pidän Elinan Olohuone -vastaanottoa Nukketeatteri Sampon näyttämön katveessa. Mukanani on levysoitin ja vanhoja levyjä. Keskustelemme nukkteatteritaiteilijan elämästä, arjesta, esityksistä, elämästä ylipäänsä. Välillä soitan hupsuja levyjä. Lämpimästi tervetuloa Olohuoneeseen!
6.2.2017
OHJAAJAN PÄIVÄKIRJA OSA 2. Nukkehallituksen tarina.
Perustin teatteriyhdistys Nukkehallituksen vuonna 2005. Alkuperäisjäseniä ovat minun lisäkseni muusikko Olli Kari ja näyttelijä Reetta Honkakoski. Yhdistys ei ole toiminut yhdistyksenä päivääkään, mutta erityisesti alkuvuosina hallitus kokoontui vuosittain puheenjohtajan, joka olen minä (aina ollut), luokse pitämään illalliskutsuja. Hyvä ruoka, viini, hassut hatut, irtoviikset, oudot puheet elämästä ja taiteesta sekä sulkakynällä koukeroisesti kirjoitettu A3 kokoinen niin sanottu pöytäkirja olivat juhlien ydintä.
Sitten eräänä päivänä valosuunnittelija Saija Nojonen halusi mukaan yhdistykseen! Meidän täytyi järjestäytyä. Pidimme pääsykokeet, joihin sisältyi mm. pienen nukketeatterietydin valmistaminen ja esittäminen Nukkehallituksen ensimmäisen produktion (Onnellisin mies maailmassa) lavasteissa. Lavasteseinät, esityksen valtava pahvinen osoittava sormi sekä kultainen sombrero olivat silloin vielä puheenjohtajan makuuhuoneessa. Nojonen selviytyi hyvin pääsykokeista, pääsi yhdistykseen ja koetti hetken ansiokkaasti ryhdistää hallitusta myös byrokratian osalta, kunnes palasimme taas vanhaan hyvään systeemiin, hattuillallisiin harvakseltaan puheenjohtajan luona.
Yhdistyksen ja hallituksen nukkuessa syvää ja hyvää unta, puheenjohtaja Lajunen on käyttänyt avoimesti Nukkehallituksen nimeä kaikissa esityksissään. Tyrannimaisesti hän on koonnut aina uuden työryhmä Nukkehallituksen, saanut apurahoja aina uudelle työryhmä Nukkehallitukselle ja tehnyt esityksiä aina uuden työryhmä Nukkehallituksen nimissä mm. Tanssiteatteri Hurjaruuthiin, Seuraasaaren ulkomuseoon ja Espoon kaupunginteatteriin.
Näin ollen nytkin meillä on taas uusi työryhmä Nukkehallitus. Tässä hallituksessa mukana ovat Reetta Honkakoski (yhdistys Nukkehallituksen ikuinen rahastonhoitaja), säveltäjä Iikka Kotaja, nukenrakentaja ja visualisti Heini Maaranen, äänisuunnittelija Joonas Outakoski, basisti ja lyömäsoittaja Sara Puljula, nukketeatteritaiteilijat Merja Pöyhönen ja Riina Tikkanen sekä valosuunnittelija Antti Helminen. Ja tämä Nukkehallitus esittää: Lady Macbeth. "Sano, kelpaisinko kuninkaaksi?" Tervetuloa!
5.12.2016
Nukkehallitus LadyMacbethin lukuharjoituksessa Koneen kamarilla 5.12.2016. Tästä se alkaa, superjännää!
Kuvassa vasemmalta lähtien Riina Tikkanen, Merja Pöyhönen, Heini Maaranen, Sara Puljula, Iikka Kotaja, Antti Helminen ja Reetta Honkakoski. Kuvan otti ohjaaja Elina Lajunen. Kuvasta puuttuu Joonas Outakoski.
30.1.2016
Elämänmenon ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa. Ollaan hyvässä vaiheessa kun ohjaaja ja apulaisohjaaja istuvat teatterin kampaajalla laitettavana. Kyllä meistä tulee nyt kauniita. Kuvassa Kaisa, Minttu ja Elina.
10.10.2015
Aleksis Kiven päivän kunniaksi kuva Seitsemän miestä esityksestä. Pojat polttivat saunan.
Beniamino Borghi, Tuomas Mikkola, Ishmael Falke, Martti Suosalo, Valtteri Raekallio, Timo Hakkarainen, Sakari Saikkonen
Kuva: Laura Vuoma
5.10.2015
Olin juuri saapunut Lapinlahden juna-asemalle ja kuvasin sateenkaarta, ajattelin löytäneeni onnen tai ainakin tangoleirin. Sitten huomasin: Viulu jäi junaan ja on nyt matkalla Kajaaniin! Ei helvetti, miten näin voi käydä! Viimeisillä akun rippeillä soitin VR:lle ja sain vakuutettua löytötavaratoimistoa tarjoavalle virkailijalle tarpeeni saada viulu mahdollisimman pian, lauantaina on keikka! Hän lupasi soittaa junaan. Valio-myrsky teki tuloaan jo tässä vaiheessa ja kun pääsin leirikeskukseen, katkesivat sähköt. Ne palautuivat vasta seuraavana päivänä. Pian VR:n virkailija soitti ja oli sopinut, että viulu palaa Kajaanista klo 18.59 junalla ja konduktööri antaa karkulaisen minulle Lapinlahden asemalla, huh! Seisemältä asemalla tuuli yltyi, juna oli myöhässä, peruttu, korvattu bussilla. Onneksi en lähtenyt asemalle yksin kävellen. Tangoleirin ritarin Jussin kanssa istuimme aseman parkissa tuulessa ja sateessa heiluvassa pakettiautossa pari tuntia, söimme fasupaloja ja puhuimme tangosta. Lopulta erinäisten tiedustelusoittojen jälkeen saimme varmistuksen bussin tulosta ja siitä, että viulu on mukana. Puoli kymmenen aikaan bussi tuli ja konduktööri antoi viulun minulle. Oli kuin olisi saanut lapsen kotiin. En ole erityisen ylpeä unohduksesta, mutta tulipahan tarina, ihana osoitus inhimillisyydestä ja ihmisten halusta ja kyvystä auttaa. Kiitos!
20.3.2015
R-Kioskilla kahvi ja korvapuusti. Pelikoneet naputtaa, näyttö houkuttelee raveihin. Iltasanomissa räikeät otsikot huutavat omaa hätäänsä. Miksi pelottaa ihmisiä, miksi pelottaa ketään. Aamulla kirjaston edessä on jono. Siinä kun ketä tahansa uskaltaa katsoa silmiin ihan oikeasti, näkee toisen samanlaisen, niin vahvan ja niin hauraan, kauniin ihmisen. Eikä mitään pelättävää ole.
16.9.2014
On ihana olla kesän jälkeen taas näyttämöllä. Teatterin pimeys, valot, ihanat kanssaesiintyjät ja yleisön tuoma kihelmöivä kuhina. Nautin tavattomasti! Tervetuloa katsomaan Pikku Prinssiä Hurjaruuthin näyttämölle Kaapelitehtaalle. Tule katsomaan sekä silmillä että sydämellä! <3
11.2.2014
Tässä linkki musiikkivideoon Mieskeijut. Music by Milla Viljamaa & Johanna Juhola. Kuvasimme tämän Gabriela Aparicin, Osvaldo Poncen ja Timo Hakkaraisen kanssa Buenos Airesissa joulukuussa 2012. Katso! :)
http://www.youtube.com/watch?v=5OuEbqNCOIU
9.9.2013
On upeaa miten ideat löytävät muotonsa toteutua ja toteutuvat. Se on ihme ja lahja! Olen miettinyt tangoesitystä ja ideaa tehdä se pelkillä miesesiintyjillä jo kolme vuotta! Vuonna 2013 kirjoitin Berliinistä ja Buenos Airesista omista tangokokemuksistani kirjeitä Milla Viljamaalle ja Johanna Juholalle. Paljon tunteita, tunnelmia, ajatuksia. Niitä tango herättää aina. Nyt nuo kirjeet on muokattu päiväkirjateksteiksi ja ne ovat osa Millan ja Johannan uutta levyä TANGO DIARY. Levy sisältää myös tekemiäni kolllaasikuvia. Hurjan hieno yhteistyö. Eikä siinä vielä kaikki. Levyn musiikki on myös tulevan esitykseni SEITSEMÄN MIESTÄ musiikki. Teos saan ensi-illan 10.10. Espoon kaupunginteatterin vierailuna Louhisalissa. Olen juuri keskellä reenikautta ja voi, olen niin kiitollinen! Jälleen kerran minulla on hurmaava ja hieno työryhmä ja todellakin tangoesitys, jossa esiintyjät ovat miehiä. Teos perustuu tangon historiaan siltä osin, että Buenos Airessa 1900-luvun alussa miehet harjoittelivat tangoa keskenään. Buenos Aires oli miesten kaupunki, siirtolaisten kaupunki. Heidän ikävästään ja tunteistaan, askeleistaan syntyi tango. Toinen lähdemateriaali on Aleksi Kiven romaan Seitsemän veljestä. Miehet opettelevat tangoa kuin lukemista veljeksistä nuorimman, Eeron johdolla. Tango on uusi lukutaito, sisälukutaito!
2.7.2013
”Kukin kimpaiskoon ryhänsä väeltä touvin päästä, niin liikkeelle lähtee vaikka isokin kolopuu, lähtee yhteistempauksella irti.” (Volter Kilpi: Alastalon salissa)
Kesälukemisena on Volter Kilven Alastalon salissa. Valmistelemme siitä koko perheen kansanmusiikki- ja nukketeatteriesitystä Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika. Ensi-ilta on 17.7.2013 Kustavissa Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla ja siitä siirrymme esittämään teosta Helsinkiin Seurasaaren ulkomuseoon Kahiluodon kartanon pihamaalle. Nyt harjoittelemme Seurasaaren ulkomuseossa huvimajassa. Huippuinspiroivaa on kun saa polkea joka päivä Seurasaareen luonnon ja vanhojen talojen keskelle ja luoda esitystä upean työryhmän kanssa. Puu kalkkaa, kieli laulaa ajatuksen merellä ja harmonikka soi! Tätä esitystä on ajateltu ja valmisteltu pitkään. Kaksi vuotta olen hankkinut rahoitusta ja yhteistyötahoja ja nyt parkkikirja on komea! Mukana on upea tukijajoukko. Yhteistyöllä saamme paljon aikaan, voimme rakentaa kolmimasto laivan ja purjehtia Atlantin yli Rion rantamöljille! Ylistys ja kiitos yhteistyölle ja ihanille ihmisille!
1.4.2013
Olohuoneena on kaksi viimeistä viikkoa ollut Espan lavan lasikuutio. Teemme esitystä Klaustrofunktionalismi yhdessä valosuunnittelija-puuseppä Saija Nojosen, muusikko Suvi Oskalan, äänisuunnittelija Teemu Korpipään ja koreografi Satu Herralan kanssa. Aurinkoisena päivänä lavalla on kolmenkymmenen asteen helle ja pilvisenä päivänä kaivamme esiin villakerrastot, pipot ja hanskat. Mahtava paikka, keskellä ihmisten, autojen ja kaupungin liikettä. Huomenna on enskari, Jee!
Käy tsekkaamassa kuvia ja videoita: facebook.com/klaustrofunktionalismi
Ja tule katsomaan meitä!
Kuva: Teemu Korpipää
10.12.2012
Tämä vuoden hauskin hattutilaus tuli Helsingin Kauppakamarilta. Olin elokuussa Lasipalatsin Design Marketilla myymässä kravattihattujani ja eräs miesasiakas kehotti minua kääntymään Kauppakamarin puoleen. Siellähän on miehiä, pukuja ja paljon kravatteja! Loistava idea, ajattelin. Poimin Kauppakamarin miesten sähköpostiosoitteet ja kirjoitin heille. Jo samalla viikolla olin pakaasieni kanssa Kauppakamarilla esittelemässä hattujani kuin vanhanajan kulkukauppis, korkokengät jalassa, jakkupuku päällä ja oma hattu päässä.
Sekä Kauppakamarin naiset että miehet innostuivat hatuistani. Naiset tilasivat minulta 10 hattua marraskuun Forum 2012 tapahtumaan. Otin päänympärysmitat, kuvat ja väritoiveet muistikirjaani. He keräsivät kravatit toimiston miehiltä ja lähettivät ne minulle postissa. Minä tein hatut mittatilaustyönä ja toimitin luomukset Kauppakamarille ennen matkaani kaukomaille. Tilaisuus hattuineen oli menestys. Pääsimme jopa Kauppalehteen! Juttu löytyy sivujeni pressiosiosta.
24.11.2012
Viimeisillä tangotunneillani olen oppinut paljon itsestäni. On kiinnostavaa miten tango on niin vahvasti myös peili omaan elämään. Se näyttää miten olet suhteessa itseen, toisiin ihmisiin ja maailmaan. Parhaimmillaan tanssi ja suhde toiseen tanssijaan on ideaali suhde, jossa molemmat seisovat omalla akselillaan, pitävät huolta itsestä, kuuntelevat, reagoivat ja tanssivat toistensa kanssa. Be with him. Dance with him. Dance with life. Nauti ja antaudu. Niin tärkeää.
Mutta entä sitten nuo Bridget Jones hetket, jolloin et alkuunkaan ole omalla akselillasi ja tanssit kuin pesukoneen linkousohjelma! Karkaat partneriltasi tassisalin toiseen päähän ja tulet sieltä takaisin kuin ohjus kaatuen parisi päälle. Ei ole ihme jos tanssi tuntuu raskaalta.
Mutta se on elämää, eikä elämä ole tasaista ja tasapainossa. Välillä se on linkousohjelman ja ruuvipuristimen kohtaaminen, välillä jotain muuta, valkopyykin kevyt heilahdus parvekkeen pyykkinarulla. Kaikki hetket ja tanssit ovat arvokkaita sellaisenaan.
Mutta silti, viikon läksy on: Opettele pysäyttämään linkousohjelma.
14.11.2012
Olohuoneeni on tällä hetkellä Buenos Airesissa Argentiinassa. Tulin tänne esiintymään Tsonami elektroakustisen musiikin festivaalille yhdessä sellisti Sergio Castrillón kanssa. Tanssin myös argentiinalaista tangoa, joten tilanne ja paikka on täydellinen.
Esityksen nimi on Vieraalla maalla. Mitä sitten on olla vieraalla maalla? Olen itse tänä vuonna matkustanut paljon, pisin aika yhdessä paikassa on ollut kaksi kuukautta. Matkustaminen on ihanaa, mutta liittyy siihen muitakin puolia, joita olen alkanut tunnistaa. On haave, kutsu ja innostus, uusien tuulien tulva, ihastus ja ihmetys. Sitten tulee kauhu, vaikeus ja vastustus. Kaaos. Miksi tulin tänne? En ymmärrä mitään! Onko tämä pesuainetta vai kahvia? Miten täällä toimitaan? Haluan kotiin! Käännekohta on se, kun tietää missä nukkuu, missä on lähin ruokakauppa, mistä saa hyvää kahvia ja löytää muutaman ystävän.
Minun kokemukseni mukaan vieraalla maalla myös aina kohtaa itsensä, sen jonka ehkä kuvitteli jättäneensä kotiin. Tämä kohtaaminen herättää paljon tunteita eikä ole helppo. Ah, se on oikeasti ihan kamalaa! Aina se on kuitenkin mahdollisuus nähdä ja oppia. Lopulta se saattaa olla jopa lahja.
Sitten on se hetki, jolloin jokin siitä kokemuksesta, jonka vieraalla maalla saa, asettuu sen rinnalle mitä ennen on ollut. Vieras tulee tutuksi tai muuttaa ja liikuttaa sitä mikä oli tuttua.
Minä olen tällä hetkellä tämän matkan ja vieraan maan kokemuksen käännekohdassa. Tiedän mistä saan café com leche y medialunas, missä on lähin tangopaikka ja ystäviäkin on onneksi ympärillä.
Mutta tästä herää seuraava kysymys. Mikä on tutun ja turvallisen suhde vieraaseen? Molempia tarvitaan. Ihminen tarvitsee kiinnekohtia, kodin, turvapaikkoja, että voi lähteä tutkimaan vieraita paikkoja. Tarvitsemme myös uusia tuulia, liikettä ja vierautta nähdäksemme toisin, kokeaksemme ja elääksemme. Toisaalta emmekö tavallaan ole vieraalla maalla koko ajan? Nyt hetki ilman mennyttä ja tulevaa on aina uusi ja vieras, aina mahdollisuus valita puhaltaako ilmapallon, käveleekö kadun yli, nukkuuko pommiin vai kiipeääkö puuhun.
30.10.2012
Elinan olohuone on minun päiväkirjani, minun blogini. Jännittää, tämä on minun ensimmäinen blogini!
Idea olohuoneesta syntyi Islannissa, jossa olin maalis-huhtikuussa 2012. Asuin ja työskentelin Menningarverkefnid Hladan residenssissä Vogarin kylässä. Residenssiajan lopuksi järjestin kylässä Elinan Olohuonefestivaalin. Ohjelmassa oli minun kokoamani näyttely ja sen avajaiset, työpaja ja argentiinalaisen tangon tanssit. Minua kiehtoo ajatus emännöimisestä taiteena. Taito luoda ympäristö, jossa ihmisten on hyvä olla. He voivat kokea jotain uutta, oivaltaa, tehdä jotain luovaa, nähdä taidetta, tanssia, soittaa, olla ja juoda kupin kahvia tai lasin viiniä. Tällaisia yhteisöllisiä eri ikäisten ja taustaisten ihmisten kohtaamispaikkoja tarvitaan tähän maailmaan lisää.
Oleellinen osa tällaisia tiloja on hyvä emännöinti ja/tai hyvä isännöinti. Millainen sitten on hyvä emäntä? Ainakin hänellä on visio ja taito toteuttaa se, taito olla ihmisten kanssa ja antaa heidän myös olla. Hän on intohimoinen, hauska ja inspiroiva. Hän osaa kuunnella. Hyvä emäntä myös nauttii emännöimisestä ja osaa heittäytyä erilaisiin tilanteisiin. Hän osaa myös nauttia juhlista ja vieraidensa seurasta.
Millainen sitten on hyvä olohuone? Kaunis ja jännittävä. Inspiroiva ja turvallinen. Siellä on hyvä olla ihan sellaisena kuin on, yksin ja yhdessä. Ehkä olohuone on myös mielentila ja mielenrauha, olotila. Tämä olohuone on minun päiväkirjani. Pyrin kirjoittamaan silloin kuin minulla on asiaa ja olotila, jonka haluan jakaa. En siis kirjoita joka päivä, tai ehkä kirjoitankin. Katsotaan. Mutta toivon, että tämä on hyvä paikka tulla ja olla.
Näissä linkeissä on kaksi kirjoitusta residenssiajastani Islannissa.
http://konsthopp.com/2012/05/16/right-place-right-time/
http://konsthopp.com/2012/05/25/my-shadows/
Tällä hetkellä olohuoneeni sijaitsee Englannin maaseudulla ystävien luona. Maisemat, nummet ja pubit ovat niin tuttuja elokuvista ja tv-sarjoista, että koko ajan kuvittelee näkevänsä Lovejoyn, Neiti Marplen tai Austinin sankarittaret. Mutta missä on mr. Darcy?!!
Tervetuloa Olohuoneeseeni. Toivottavasti viihdytte!
Muutin Jyväskylään vanhaan mummolaani. Ihanaa kun on tilaa, keittiö, oma työhuone, piha ja papan puulämmitteinen sauna. Aluksi saunoin joka toinen päivä, niin ihanaa se oli! Nyt jo hiukan harvemmin. Täytyy kesällä mennä puusavottaan, että saan talveksi talliin saunapuut! :)
26.9. Oi ihana Carlos ja Carloksella Buenos Airesista ostettu kravatti kaulassa. Muistan kravatin oston ja matkan Argentiinaan vuonna 2010. Olin juuri täyttämässä 30 vuotta ja halusin seikkailla, tanssia tangoa. Matka oli rankka, mutta hieno ja arvokas kokemus.
7.9.2018
New York. Täällä olen kuin olohuoneessa. Hieno kaupunki, jotenkin kotoinen. The Brick teatterin klovnifestivaali on lämmin ja hieno. Minusta on ihana istua kahvilassa ja kirjoittaa omalla koneella. Ah, se on niin oikein!
27.7.2018
Tämä kuva on kesältä 2013. Meillä oli ollut iltapäivällä Alastalon salissa esityksen ensi-ilta Volter Kilpi Kustavissa kirjallisuusviikolla ja tultiin ilta-ajelulle Alastalon vesille. Oli kuohuviiniä, mansikoita ja hyvä tuuli. Onnellinen ilta. Tänään palaamme Kustaviin. On ollut hienoa nähdä ja kokea, että esityksellä voi olla näinkin pitkä elinkaari. Emmekä vieläkään päädy kirkkomaalle!
10.6.2018
Olohuoneeni on parin viikon ajan nyt Seurasaaren ulkomuseon Antin talon piha. Teemme tänne Mytty-iltamat esitystä, ensi-ilta on Seurasaaren Juhannusvalkeilla 22.6.2018. Olen tullut Seurasaareen oppaaksi jo kesällä 2000. Muistan silloin jo ajatelleeni, että täällä pitäisi olla esityksiä, joissa olisi nukketeatteria ja kansanmusiikkia. Vanhojen talojen hiljaisuus ja rauha, niiden historia ja Seurasaaren luonto, puut, kukat ja taivas, kaikki kutsuvat tarinankertojaa ja kuulijaa hetkeksi pysähtymään. Vuonna 2006 ohjasin Puupojan, vuonna 2013 Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika esityksen ja nyt 2018 Mytty-iltamat. Vanhojen talojen vierellä on hyvä hengittää.
Kuvassa Heini Maarasen tekemä nukke Antin talon kuistilla.
29.8.2017
Elinan Olohuone toteutuu livenä! Nukketatteri Sampossa on Sampo 2017 festivaali. Vieraita on Ranskasta, Islannista, Serbiasta, Tsekeistä ja Suomesta. Ke 30.8.-3.9. klo 21-22 minä pidän Elinan Olohuone -vastaanottoa Nukketeatteri Sampon näyttämön katveessa. Mukanani on levysoitin ja vanhoja levyjä. Keskustelemme nukkteatteritaiteilijan elämästä, arjesta, esityksistä, elämästä ylipäänsä. Välillä soitan hupsuja levyjä. Lämpimästi tervetuloa Olohuoneeseen!
6.2.2017
OHJAAJAN PÄIVÄKIRJA OSA 2. Nukkehallituksen tarina.
Perustin teatteriyhdistys Nukkehallituksen vuonna 2005. Alkuperäisjäseniä ovat minun lisäkseni muusikko Olli Kari ja näyttelijä Reetta Honkakoski. Yhdistys ei ole toiminut yhdistyksenä päivääkään, mutta erityisesti alkuvuosina hallitus kokoontui vuosittain puheenjohtajan, joka olen minä (aina ollut), luokse pitämään illalliskutsuja. Hyvä ruoka, viini, hassut hatut, irtoviikset, oudot puheet elämästä ja taiteesta sekä sulkakynällä koukeroisesti kirjoitettu A3 kokoinen niin sanottu pöytäkirja olivat juhlien ydintä.
Sitten eräänä päivänä valosuunnittelija Saija Nojonen halusi mukaan yhdistykseen! Meidän täytyi järjestäytyä. Pidimme pääsykokeet, joihin sisältyi mm. pienen nukketeatterietydin valmistaminen ja esittäminen Nukkehallituksen ensimmäisen produktion (Onnellisin mies maailmassa) lavasteissa. Lavasteseinät, esityksen valtava pahvinen osoittava sormi sekä kultainen sombrero olivat silloin vielä puheenjohtajan makuuhuoneessa. Nojonen selviytyi hyvin pääsykokeista, pääsi yhdistykseen ja koetti hetken ansiokkaasti ryhdistää hallitusta myös byrokratian osalta, kunnes palasimme taas vanhaan hyvään systeemiin, hattuillallisiin harvakseltaan puheenjohtajan luona.
Yhdistyksen ja hallituksen nukkuessa syvää ja hyvää unta, puheenjohtaja Lajunen on käyttänyt avoimesti Nukkehallituksen nimeä kaikissa esityksissään. Tyrannimaisesti hän on koonnut aina uuden työryhmä Nukkehallituksen, saanut apurahoja aina uudelle työryhmä Nukkehallitukselle ja tehnyt esityksiä aina uuden työryhmä Nukkehallituksen nimissä mm. Tanssiteatteri Hurjaruuthiin, Seuraasaaren ulkomuseoon ja Espoon kaupunginteatteriin.
Näin ollen nytkin meillä on taas uusi työryhmä Nukkehallitus. Tässä hallituksessa mukana ovat Reetta Honkakoski (yhdistys Nukkehallituksen ikuinen rahastonhoitaja), säveltäjä Iikka Kotaja, nukenrakentaja ja visualisti Heini Maaranen, äänisuunnittelija Joonas Outakoski, basisti ja lyömäsoittaja Sara Puljula, nukketeatteritaiteilijat Merja Pöyhönen ja Riina Tikkanen sekä valosuunnittelija Antti Helminen. Ja tämä Nukkehallitus esittää: Lady Macbeth. "Sano, kelpaisinko kuninkaaksi?" Tervetuloa!
5.12.2016
Nukkehallitus LadyMacbethin lukuharjoituksessa Koneen kamarilla 5.12.2016. Tästä se alkaa, superjännää!
Kuvassa vasemmalta lähtien Riina Tikkanen, Merja Pöyhönen, Heini Maaranen, Sara Puljula, Iikka Kotaja, Antti Helminen ja Reetta Honkakoski. Kuvan otti ohjaaja Elina Lajunen. Kuvasta puuttuu Joonas Outakoski.
30.1.2016
Elämänmenon ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa. Ollaan hyvässä vaiheessa kun ohjaaja ja apulaisohjaaja istuvat teatterin kampaajalla laitettavana. Kyllä meistä tulee nyt kauniita. Kuvassa Kaisa, Minttu ja Elina.
10.10.2015
Aleksis Kiven päivän kunniaksi kuva Seitsemän miestä esityksestä. Pojat polttivat saunan.
Beniamino Borghi, Tuomas Mikkola, Ishmael Falke, Martti Suosalo, Valtteri Raekallio, Timo Hakkarainen, Sakari Saikkonen
Kuva: Laura Vuoma
5.10.2015
Olin juuri saapunut Lapinlahden juna-asemalle ja kuvasin sateenkaarta, ajattelin löytäneeni onnen tai ainakin tangoleirin. Sitten huomasin: Viulu jäi junaan ja on nyt matkalla Kajaaniin! Ei helvetti, miten näin voi käydä! Viimeisillä akun rippeillä soitin VR:lle ja sain vakuutettua löytötavaratoimistoa tarjoavalle virkailijalle tarpeeni saada viulu mahdollisimman pian, lauantaina on keikka! Hän lupasi soittaa junaan. Valio-myrsky teki tuloaan jo tässä vaiheessa ja kun pääsin leirikeskukseen, katkesivat sähköt. Ne palautuivat vasta seuraavana päivänä. Pian VR:n virkailija soitti ja oli sopinut, että viulu palaa Kajaanista klo 18.59 junalla ja konduktööri antaa karkulaisen minulle Lapinlahden asemalla, huh! Seisemältä asemalla tuuli yltyi, juna oli myöhässä, peruttu, korvattu bussilla. Onneksi en lähtenyt asemalle yksin kävellen. Tangoleirin ritarin Jussin kanssa istuimme aseman parkissa tuulessa ja sateessa heiluvassa pakettiautossa pari tuntia, söimme fasupaloja ja puhuimme tangosta. Lopulta erinäisten tiedustelusoittojen jälkeen saimme varmistuksen bussin tulosta ja siitä, että viulu on mukana. Puoli kymmenen aikaan bussi tuli ja konduktööri antoi viulun minulle. Oli kuin olisi saanut lapsen kotiin. En ole erityisen ylpeä unohduksesta, mutta tulipahan tarina, ihana osoitus inhimillisyydestä ja ihmisten halusta ja kyvystä auttaa. Kiitos!
20.3.2015
R-Kioskilla kahvi ja korvapuusti. Pelikoneet naputtaa, näyttö houkuttelee raveihin. Iltasanomissa räikeät otsikot huutavat omaa hätäänsä. Miksi pelottaa ihmisiä, miksi pelottaa ketään. Aamulla kirjaston edessä on jono. Siinä kun ketä tahansa uskaltaa katsoa silmiin ihan oikeasti, näkee toisen samanlaisen, niin vahvan ja niin hauraan, kauniin ihmisen. Eikä mitään pelättävää ole.
16.9.2014
On ihana olla kesän jälkeen taas näyttämöllä. Teatterin pimeys, valot, ihanat kanssaesiintyjät ja yleisön tuoma kihelmöivä kuhina. Nautin tavattomasti! Tervetuloa katsomaan Pikku Prinssiä Hurjaruuthin näyttämölle Kaapelitehtaalle. Tule katsomaan sekä silmillä että sydämellä! <3
11.2.2014
Tässä linkki musiikkivideoon Mieskeijut. Music by Milla Viljamaa & Johanna Juhola. Kuvasimme tämän Gabriela Aparicin, Osvaldo Poncen ja Timo Hakkaraisen kanssa Buenos Airesissa joulukuussa 2012. Katso! :)
http://www.youtube.com/watch?v=5OuEbqNCOIU
9.9.2013
On upeaa miten ideat löytävät muotonsa toteutua ja toteutuvat. Se on ihme ja lahja! Olen miettinyt tangoesitystä ja ideaa tehdä se pelkillä miesesiintyjillä jo kolme vuotta! Vuonna 2013 kirjoitin Berliinistä ja Buenos Airesista omista tangokokemuksistani kirjeitä Milla Viljamaalle ja Johanna Juholalle. Paljon tunteita, tunnelmia, ajatuksia. Niitä tango herättää aina. Nyt nuo kirjeet on muokattu päiväkirjateksteiksi ja ne ovat osa Millan ja Johannan uutta levyä TANGO DIARY. Levy sisältää myös tekemiäni kolllaasikuvia. Hurjan hieno yhteistyö. Eikä siinä vielä kaikki. Levyn musiikki on myös tulevan esitykseni SEITSEMÄN MIESTÄ musiikki. Teos saan ensi-illan 10.10. Espoon kaupunginteatterin vierailuna Louhisalissa. Olen juuri keskellä reenikautta ja voi, olen niin kiitollinen! Jälleen kerran minulla on hurmaava ja hieno työryhmä ja todellakin tangoesitys, jossa esiintyjät ovat miehiä. Teos perustuu tangon historiaan siltä osin, että Buenos Airessa 1900-luvun alussa miehet harjoittelivat tangoa keskenään. Buenos Aires oli miesten kaupunki, siirtolaisten kaupunki. Heidän ikävästään ja tunteistaan, askeleistaan syntyi tango. Toinen lähdemateriaali on Aleksi Kiven romaan Seitsemän veljestä. Miehet opettelevat tangoa kuin lukemista veljeksistä nuorimman, Eeron johdolla. Tango on uusi lukutaito, sisälukutaito!
2.7.2013
”Kukin kimpaiskoon ryhänsä väeltä touvin päästä, niin liikkeelle lähtee vaikka isokin kolopuu, lähtee yhteistempauksella irti.” (Volter Kilpi: Alastalon salissa)
Kesälukemisena on Volter Kilven Alastalon salissa. Valmistelemme siitä koko perheen kansanmusiikki- ja nukketeatteriesitystä Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika. Ensi-ilta on 17.7.2013 Kustavissa Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla ja siitä siirrymme esittämään teosta Helsinkiin Seurasaaren ulkomuseoon Kahiluodon kartanon pihamaalle. Nyt harjoittelemme Seurasaaren ulkomuseossa huvimajassa. Huippuinspiroivaa on kun saa polkea joka päivä Seurasaareen luonnon ja vanhojen talojen keskelle ja luoda esitystä upean työryhmän kanssa. Puu kalkkaa, kieli laulaa ajatuksen merellä ja harmonikka soi! Tätä esitystä on ajateltu ja valmisteltu pitkään. Kaksi vuotta olen hankkinut rahoitusta ja yhteistyötahoja ja nyt parkkikirja on komea! Mukana on upea tukijajoukko. Yhteistyöllä saamme paljon aikaan, voimme rakentaa kolmimasto laivan ja purjehtia Atlantin yli Rion rantamöljille! Ylistys ja kiitos yhteistyölle ja ihanille ihmisille!
1.4.2013
Olohuoneena on kaksi viimeistä viikkoa ollut Espan lavan lasikuutio. Teemme esitystä Klaustrofunktionalismi yhdessä valosuunnittelija-puuseppä Saija Nojosen, muusikko Suvi Oskalan, äänisuunnittelija Teemu Korpipään ja koreografi Satu Herralan kanssa. Aurinkoisena päivänä lavalla on kolmenkymmenen asteen helle ja pilvisenä päivänä kaivamme esiin villakerrastot, pipot ja hanskat. Mahtava paikka, keskellä ihmisten, autojen ja kaupungin liikettä. Huomenna on enskari, Jee!
Käy tsekkaamassa kuvia ja videoita: facebook.com/klaustrofunktionalismi
Ja tule katsomaan meitä!
Kuva: Teemu Korpipää
10.12.2012
Tämä vuoden hauskin hattutilaus tuli Helsingin Kauppakamarilta. Olin elokuussa Lasipalatsin Design Marketilla myymässä kravattihattujani ja eräs miesasiakas kehotti minua kääntymään Kauppakamarin puoleen. Siellähän on miehiä, pukuja ja paljon kravatteja! Loistava idea, ajattelin. Poimin Kauppakamarin miesten sähköpostiosoitteet ja kirjoitin heille. Jo samalla viikolla olin pakaasieni kanssa Kauppakamarilla esittelemässä hattujani kuin vanhanajan kulkukauppis, korkokengät jalassa, jakkupuku päällä ja oma hattu päässä.
Sekä Kauppakamarin naiset että miehet innostuivat hatuistani. Naiset tilasivat minulta 10 hattua marraskuun Forum 2012 tapahtumaan. Otin päänympärysmitat, kuvat ja väritoiveet muistikirjaani. He keräsivät kravatit toimiston miehiltä ja lähettivät ne minulle postissa. Minä tein hatut mittatilaustyönä ja toimitin luomukset Kauppakamarille ennen matkaani kaukomaille. Tilaisuus hattuineen oli menestys. Pääsimme jopa Kauppalehteen! Juttu löytyy sivujeni pressiosiosta.
24.11.2012
Viimeisillä tangotunneillani olen oppinut paljon itsestäni. On kiinnostavaa miten tango on niin vahvasti myös peili omaan elämään. Se näyttää miten olet suhteessa itseen, toisiin ihmisiin ja maailmaan. Parhaimmillaan tanssi ja suhde toiseen tanssijaan on ideaali suhde, jossa molemmat seisovat omalla akselillaan, pitävät huolta itsestä, kuuntelevat, reagoivat ja tanssivat toistensa kanssa. Be with him. Dance with him. Dance with life. Nauti ja antaudu. Niin tärkeää.
Mutta entä sitten nuo Bridget Jones hetket, jolloin et alkuunkaan ole omalla akselillasi ja tanssit kuin pesukoneen linkousohjelma! Karkaat partneriltasi tassisalin toiseen päähän ja tulet sieltä takaisin kuin ohjus kaatuen parisi päälle. Ei ole ihme jos tanssi tuntuu raskaalta.
Mutta se on elämää, eikä elämä ole tasaista ja tasapainossa. Välillä se on linkousohjelman ja ruuvipuristimen kohtaaminen, välillä jotain muuta, valkopyykin kevyt heilahdus parvekkeen pyykkinarulla. Kaikki hetket ja tanssit ovat arvokkaita sellaisenaan.
Mutta silti, viikon läksy on: Opettele pysäyttämään linkousohjelma.
14.11.2012
Olohuoneeni on tällä hetkellä Buenos Airesissa Argentiinassa. Tulin tänne esiintymään Tsonami elektroakustisen musiikin festivaalille yhdessä sellisti Sergio Castrillón kanssa. Tanssin myös argentiinalaista tangoa, joten tilanne ja paikka on täydellinen.
Esityksen nimi on Vieraalla maalla. Mitä sitten on olla vieraalla maalla? Olen itse tänä vuonna matkustanut paljon, pisin aika yhdessä paikassa on ollut kaksi kuukautta. Matkustaminen on ihanaa, mutta liittyy siihen muitakin puolia, joita olen alkanut tunnistaa. On haave, kutsu ja innostus, uusien tuulien tulva, ihastus ja ihmetys. Sitten tulee kauhu, vaikeus ja vastustus. Kaaos. Miksi tulin tänne? En ymmärrä mitään! Onko tämä pesuainetta vai kahvia? Miten täällä toimitaan? Haluan kotiin! Käännekohta on se, kun tietää missä nukkuu, missä on lähin ruokakauppa, mistä saa hyvää kahvia ja löytää muutaman ystävän.
Minun kokemukseni mukaan vieraalla maalla myös aina kohtaa itsensä, sen jonka ehkä kuvitteli jättäneensä kotiin. Tämä kohtaaminen herättää paljon tunteita eikä ole helppo. Ah, se on oikeasti ihan kamalaa! Aina se on kuitenkin mahdollisuus nähdä ja oppia. Lopulta se saattaa olla jopa lahja.
Sitten on se hetki, jolloin jokin siitä kokemuksesta, jonka vieraalla maalla saa, asettuu sen rinnalle mitä ennen on ollut. Vieras tulee tutuksi tai muuttaa ja liikuttaa sitä mikä oli tuttua.
Minä olen tällä hetkellä tämän matkan ja vieraan maan kokemuksen käännekohdassa. Tiedän mistä saan café com leche y medialunas, missä on lähin tangopaikka ja ystäviäkin on onneksi ympärillä.
Mutta tästä herää seuraava kysymys. Mikä on tutun ja turvallisen suhde vieraaseen? Molempia tarvitaan. Ihminen tarvitsee kiinnekohtia, kodin, turvapaikkoja, että voi lähteä tutkimaan vieraita paikkoja. Tarvitsemme myös uusia tuulia, liikettä ja vierautta nähdäksemme toisin, kokeaksemme ja elääksemme. Toisaalta emmekö tavallaan ole vieraalla maalla koko ajan? Nyt hetki ilman mennyttä ja tulevaa on aina uusi ja vieras, aina mahdollisuus valita puhaltaako ilmapallon, käveleekö kadun yli, nukkuuko pommiin vai kiipeääkö puuhun.
30.10.2012
Elinan olohuone on minun päiväkirjani, minun blogini. Jännittää, tämä on minun ensimmäinen blogini!
Idea olohuoneesta syntyi Islannissa, jossa olin maalis-huhtikuussa 2012. Asuin ja työskentelin Menningarverkefnid Hladan residenssissä Vogarin kylässä. Residenssiajan lopuksi järjestin kylässä Elinan Olohuonefestivaalin. Ohjelmassa oli minun kokoamani näyttely ja sen avajaiset, työpaja ja argentiinalaisen tangon tanssit. Minua kiehtoo ajatus emännöimisestä taiteena. Taito luoda ympäristö, jossa ihmisten on hyvä olla. He voivat kokea jotain uutta, oivaltaa, tehdä jotain luovaa, nähdä taidetta, tanssia, soittaa, olla ja juoda kupin kahvia tai lasin viiniä. Tällaisia yhteisöllisiä eri ikäisten ja taustaisten ihmisten kohtaamispaikkoja tarvitaan tähän maailmaan lisää.
Oleellinen osa tällaisia tiloja on hyvä emännöinti ja/tai hyvä isännöinti. Millainen sitten on hyvä emäntä? Ainakin hänellä on visio ja taito toteuttaa se, taito olla ihmisten kanssa ja antaa heidän myös olla. Hän on intohimoinen, hauska ja inspiroiva. Hän osaa kuunnella. Hyvä emäntä myös nauttii emännöimisestä ja osaa heittäytyä erilaisiin tilanteisiin. Hän osaa myös nauttia juhlista ja vieraidensa seurasta.
Millainen sitten on hyvä olohuone? Kaunis ja jännittävä. Inspiroiva ja turvallinen. Siellä on hyvä olla ihan sellaisena kuin on, yksin ja yhdessä. Ehkä olohuone on myös mielentila ja mielenrauha, olotila. Tämä olohuone on minun päiväkirjani. Pyrin kirjoittamaan silloin kuin minulla on asiaa ja olotila, jonka haluan jakaa. En siis kirjoita joka päivä, tai ehkä kirjoitankin. Katsotaan. Mutta toivon, että tämä on hyvä paikka tulla ja olla.
Näissä linkeissä on kaksi kirjoitusta residenssiajastani Islannissa.
http://konsthopp.com/2012/05/16/right-place-right-time/
http://konsthopp.com/2012/05/25/my-shadows/
Tällä hetkellä olohuoneeni sijaitsee Englannin maaseudulla ystävien luona. Maisemat, nummet ja pubit ovat niin tuttuja elokuvista ja tv-sarjoista, että koko ajan kuvittelee näkevänsä Lovejoyn, Neiti Marplen tai Austinin sankarittaret. Mutta missä on mr. Darcy?!!
Tervetuloa Olohuoneeseeni. Toivottavasti viihdytte!
